Talvipakolaiseksi Teneriffalle ja muita matkoja IV

Osallistuin eilen Helsingin yliopiston Venäjä-seuran, Koillis-Helsingin Venäjä-Seuran ja Käpylän Druzhban yhteiselle Itä-Uudenmaan retkelle. Meitä kuljetti tilausbussi, osallistujia oli 32 henkilöä.

Lähdimme Helsingistä Rautatientorilta ja ensin ajelimme Malmgårdin kartanoon, jolla on 400-vuotinen historia ja joka on edelleen asuttu. Meille kartanoa esitteli nykyinen kreivi, kartanonherra 13. sukupolvessa. Kartano kuuluu Creutzin suvulle. Kreiviys periytyy isältä pojalle ja niin siirtyy myös omaisuus. Mutta jos perheeseen syntyy vain tyttöjä, suku loppuu siihen! Tämä kyllä suututti feministiminuuttani!

Malmgårdin kartano on nykyään keskittynyt luomuviljan tuotantoon ja tärkeä tuote on kaura. Myös olutta tilalla on tuotettu jo pitkään. Kartanon myymälästä oli mahdollista ostaa tilan tuotteita.

Tuotemyynti on tärkeä tulolähde nykyään, mutta niin ovat myös maataloustuet, kertoi kartanon nykyinen isäntä. ( Niinpä, ajattelin minä, niille, joilla on paljon ”maita ja mantuja” annetaan lisää valtion varoista!)

Kiersimme päärakennuksen eri tyyleillä kalustettuja huoneita ja näimme monia muotokuvia ja tunnettujen taiteilijoiden töitä. Esimerkiksi Lennart Segerstråle oli – Creutzin suvun ystävänä – maalannut suurikokoisia eläinaiheisia töitä kartanoon.

Seuraava tutustumiskohde oli Strömforsin ruukkikylä Kymijoen varrella. Siellä on taottu rautaa ja valmistettu rautaesineitä jo vuosisatoja. Näimme vesivasaran, jollaisia ei Suomessa enää ole muualla. Sepän pajoja oli kaksi, molemmat toimivat vesivoimalla. Jokeen on rakennettu pato ja patoaltaasta johdetaan vesi pajan vesipyörään, jonka tuottamalla voimalla vasara iskee alasimeen. Seppä tai sepät osaavat ammattitaidollaan hyödyntää vasaran iskut taottavaan hehkuvan kuumaan rautaan. Pajoissa on taottu monenlaisia rautaesineitä, esimerkiksi nauloja, kirveitä, kankia, lapioita.

Opimme myös sen, mikä on Porvoon mitta. Se on peltinen muki, jossa ”pohja” ei ole astian pohjalla eikä puolessa välissä, vaan siten, että toinen puoli on isompi, toinen pienempi. Niinpä toista puolta voi käyttää halutessaan huijaamiseen: ”verollinen” tuote mitataan isommalla mitalla ja ”verottajalle” tilitetään pienemmällä.

Loviisassa kävimme pistäytymässä vain paikallisessa kahvilassa. (12 cl portugalilaista punaviiniä maksoi 7€. Sillä hinnalla tinerfeño kauhistuisi, niin minäkin.)

Mielenkiintoinen retki ja mukavia ihmisiä oli mukana!

Tänään kävimme ajelulla Kytäjällä päin katselemassa kevään edistymistä. Puut ja pensaat ovat saaneet kevään vihreää väriä, myös ruohikko vihertää. Kun tulin Suomeen noin kuukausi sitten oli vielä kylmää. Viime kevääseen verrattuna tulvavesiä on nyt vähemmän, samoin muuttolintuja.

Retken jälkeen valmistin pojaltani saamani ohjeen mukaan guacamolea, josta tuli erittäin hyvää. Näitä siihen tarvitaan: kaksi kypsää avokadoa muusataan haarukalla kulhossa. Siihen lisätään yhden limen mehu, kaksi tomaattia paloina (sisus siemenineen poistetaan, että liika kosteus saadaan pois), puoli sipulia ja yksi valkosipulinkynsi leikattuna pieniksi paloiksi, puolikas pienestä chilipalosta ohuina viipaleina, tuoretta korianteria pieneksi leikattuna (puoli ”ruukullista”). Kaikki ainekset sekoitetaan, hieman suolaa ja mustapippuria sekaan.
Söimme ohuiden pehmeiden tacojen täytteenä, lisänä paistettua jauhelihaa, chilisalsaa ja turkkilaista jugurttia.

Lapsuuden makumuistoja: ohrarieska. Olen asunut lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa Kemijärven syrjäkylällä ja saanut syödäkseni Koillismaan ohrarieskaa. Silloin sitä valmisti yksi leipomo Kursussa. Heidän tuotteitaan sai ainakin Rovaniemellä saakka, mutta etelämmäs kursulaisen kapasiteetti ei ehkä riittänyt. Nykyään leipomo on lopettanut, jo muutama vuosi sitten.

Etelä- ja Länsi-Suomen rieskat ovat ihan eri asia, niissä on vehnää ja jopa perunaa. Ja usein ne ovat ohuita lituskoita. Minulle ne eivät ole aitoa rieskaa. Teneriffalta en ole löytänyt ohrajauhoja. Se on outoa, sillä paikallinen olut tehtäneen ohrasta, cebada.

Niinpä täytyi tehdä itse sitä ”oikeaa” rieskaa. Hyvää ja helppotekoista!

Ohje: 4dl ”kaivokylmää” vettä, noin 5 dl ohrajauhoja, noin 1 tl suolaa sekoitetaan taikinaksi nopeasti. Mitään nostatusainetta en käyttänyt. Taikinasta taputellaan käsin leivinpaperin päälle rieska. Tällä ohjeella saa kaksi pientä tai yhden ison rieskan. Kaulinta ei tarvita. Haarukalla pistellään rieskaan reikiä. Uunin täytyy olla kuuma, sähköuunissa maksimilämpötila n. 300˚.
Paistetaan, kunnes pinta saa muutamia ruskehtavia täpliä, käyttämälläni unilla noin 15 minuuttia. Uunissa oli myös pizzakivi, rieskan alla leivinpaperi.

Rieska on parasta uunituoreena ja voin kanssa.

Kevät näyttää merkkejään jo täällä eteläisessä Suomessa. Ilmakin alkaa jo lämmetä, onneksi, sillä aluksi Suomeen tullessani täällä etelässäkin oli vain pari astetta lämmintä. Nyt on päästy jo yli +10 asteen.

Kylmän toukokuun alun takia monet muuttolinnut ovat vielä saapumatta, kertovat lintuja harrastavat ystäväni. Helsingin Viikissä oli näkynyt kuitenkin vesilintuja mm. harmaahaikaroita, hanhia ja erilaisia sorsia.

Sitten yöjunalla Kemistä Helsinkiin yksin hytissä, mikä on rauhoittavaa kaikkien sosiaalisten kontaktien jälkeen. Taas matkustan Helsinkiin saakka, päätepysäkille, ettei tarvitse jäädä välipysäkillä pois. – Helsingistä voi sitten jatkaa lähijunalla.

Muistatteko aikaa, kun makuuvaunussa oli kolme sänkyä, ylin pelottavan korkealla ja petipaikan sai ostaa yksittäin? Silloin matkustaja saattoi tulla hyttiin miltä tahansa väliasemalta ja siinä kyllä heräsivät muutkin nukkujat, ainakin herkkäunisimmat.

Muistelen, että tämä ”varaa koko hytti”-käytäntö tuli juniin vasta koronavuosien jälkeen ja mielestäni se on suuri parannus. Lennot välillä Helsinki – Oulu ovat nykyään kalliita, puhumattakaan lennoista Kemiin ja siirtyminen lentoasemille maksaa sekin. Ainoastaan Finnair lentää näitä välejä nykyään, ja se nostaa hintoja.

Nyt on ensimmäinen tämän kesäkauden Pohjois-Suomen reissu tehty, myöhemmin uudestaan.

Pikakäynti pohjoisessa: pari päivää mummoilua Oulussa ja sitten Kemiin äitiä tapaamaan.

Täällä on kylmää, kevät ei vielä ilmoittele itsestään, pieniä lumikasoja on jäljellä siellä täällä.
Nyt ihmettelee, kuinka on tullut aikoinaan astuneeksi täällä vuosikymmeniä, ehkäpä, kun ei ”paremmasta” tiennyt. Etelä-Suomikin on miellyttävämpi, paitsi ilmastoltaan, myös monenlaisista mahdollisuuksista toimia ja harrastaa. – Talvilajit poislukien, mutta ne eivät ole minua varten.

En tarvitse myöskään vuodenaikojen vaihtelua, enkä Suomen kesää, jota monet Teneriffan talviasukkaat kaihoavat. Eternal primavera, se riittää minulle.

Vappu jo meni ja vietettiin perinteisesti. Kävimme katsomassa ja kuuntelemassa hienon ja sydäntä sykähdyttävän Solidaarisuutta aina -konsertin Savoy-teatterissa Helsingissä. Lauluja rauhasta, paremmasta tulevaisuudesta, työväen taistelusta aikojen kuluessa. Esiintyjäkaarti oli hyvä, tuttuja ja uusia esiintyjiä, mm. Monna Kamu ja Eero Ojanen, Ritva Sorvali, Marko Putkonen, Kielo Kärkkäinen, Ari Numminen ja Hannu Kella, Amalia Martianez, Tuija Rantalainen ja loppuhuipennuksena Paleface – lopuksi yhdessä koko esiintyjäjoukon kanssa.

Ja jo aamulla kävimme Hyvinkäällä luokkasodan muistomerkeillä Sahanmäessä ja Surujen puistossa laskemassa kukkalaitteita. Myös toritapahtumaan osallistuimme ja kotona tietysti kuuntelimme työväenlauluklassikoita, kuten vappuun kuuluu.

Osallistuin henkilöjäsenenä valtakunnallisen Suomi-Seuran vuosikokoukseen Helsingissä. Seuraan voi kuulua henkilöjäsenenä ja yhteisöjäsenenä ja esim Tenerifen Suomi -kerho kuuluu seuraan. Suomi-Seura toimii yhteistyöelimenä kaikkien maailmalla olevien suomalaisten ja heidän yhdistystensä kanssa, eli kuten kokouksessa kerrottiin, suomalaisjärjestöt ovat Suomi-Seuran ”sateenvarjon alla”. Myös esim. Suomi-koulut maailmalla kuuluvat yhteisöön.

Nyt Suomen hallituksen leikkauspolitiikan aikana myös Suomi-Seura on joutunut vähentämään niin henkilökuntaansa kuin taloudellista tukea yhdistyksilleen. Toiminta kuitenkin jatkuu ja tietysti jäseniä toivottaisiin lisää. Suomi-Seuran suhteet myös eduskuntaan ja valtiovaltaan ovat hyvät, mukana on mm. aiempia kansanedustajia.

Uusi asia minulle oli, että tällä hetkellä Suomi-Seuran hallituksen ja Ulkosuomalaisparlamentin välit ovat tulehtuneet ja sen asian setviminen vei kokouksesta suuren osan. USP on aikoinaan Suomi-Seuran osaksi perustettu yhteistyöjärjestö ajalta, jolloin digitaalinen viestien välitys ja kommunikointi ei vielä ollut mahdollista. Viime vuosien aikana kuitenkin USP on alkanut eriytyä omaksi yhteisökseen irrallaan Suomi-Seurasta ja itsenäisiä ”osastoja” omine sääntöineen on alkanut toimia eri maissa. Esim. Saksassa ja sen lähimaissa toiminta on ollut aktiivista, samoin USA:n joissakin osavaltioissa.

Nyt kiivastakin keskustelua käytiin siitä, onko USP tarpeellinen vai ei ja tulisiko se poistaaa kokonaan Suomi-Seuran säännöistä. USP:llä ei ole virallista asemaa, eikä se ole rekisteröity yhdistys, mutta omat säännöt sillä on. Samoin kannattajia, jotka haluavat USP:n jatkavan.

Olen itse ollut kerran USP:n kokouksessa Helsingin yliopiston juhlasalissa Tenerifen Suomi-kerhon edustajana. Tuolloin puitteet olivat vaikuttavat ja silloinen tasavallan presidenttikin kävi tervehtimässä kokousta.

USP perustettiin aikoinaan ajatellen sitä, että esim saamelaisilla on omat Saamelaiskäräjänsä ja ruotsalaisillakin on oma ulkosuomalaisten yhdistys. Samantapainen organisaatio olisi haluttu myös ulkosuomalaisille.

Kysymykseksi kuitenkin jäi, onko USP enää tarpeen, kun Suomi-Seura hoitaa ulkosuomalaisasioita ja se on juridisesti sääntöjen mukaan toimiva rekisteröity yhdistys. Yhteydenpito hoituu maailmalle yhdistyksiin nyt digiaikana helpommin.

Suomi-Seura jää pohtimaan jatkossa USP:n roolia.

Kiinnostava kokous, jossa sain paljon tietoa. Osallistujia oli Euroopan eri maista ja myös USA:sta, ja suuri osa oli iäkkäitä. Jäinkin miettimään, mikä on näiden järjestöjen tulevaisuus, haluaako/tarvitseeko nuorempi ikäpolvi enää Suomi-kerhoja?

Kevät on täällä eteläisessä Suomessa etuajassa. Lehtipuut ovat jo hiirenkorvalla, valkovuokot kukkivat. Ajoittain on ollut jo toistakymmentä astetta päivisin, mutta yöt ja aamut ovat vielä kylmiä, ainakin Teneriffan lämpöihin verrattuna. Tänä aamuna mittari näytti vain +4˚.

Teneriffalle on jo pikamatka suunnitteilla, siellä jäi muutamia asioita hoitamatta – ja matkustelu on mukavaa. Mutta ensin vietän vapun täällä. Vihje: Savoy -teatterissa Helsingissä on vappuaattona solidaarisuuskonsertti, lauluja rauhasta, solidaarisuudesta ja taistelusta paremman maailman puolesta. Sinne menen, nostalgisissa tunnelmissa ja tässä maailmantilanteessa kannanotot rauhan puolesta ovat erityisen tärkeitä.