Tänään Orotavassa on tarjolla 100 m pitkä roscón, perinteinen loppiaisleivonnainen, josta myydään palasia hyväntekeväisyystarkoitukseen. Cruz Roja, täkäläinen punainen risti, on järjestäjänä.
Roscón on tarjolla klo 18 lähtien, jolloin palasia aletaan leikata. Kannattaa käydä tätä jättipullaa katsomassa ja maistamassa, me ainakin menemme.
(Kuva on kaapattu Orotavan kaupungin sivuilta.)
Bodegon Albarote
oli illallispaikkamme tänään, eikä taaskaan ollut pettymys. Garbanzo, pimientos de padron, papas arrugadas, solomillo, kaikki herkullisia!
Tiedäthän sijainnin: La Villasta ja El Tromposta (ja siis Alcamposta) La Veraan päin, huoltoaseman kohdalta vielä parisataa metriä, vihreä tynnyri on merkkinä.
Uusi vuosi, uudet tuulet, tai ainakin mielenkiintoiset pilvet. 🙂
Odottelemme Suomen vierasta ja muutamia muita ystäviä illanviettoon. Meillä on nyt perinteet sekoitettuna: suomalaista tinanvalantaa ja espanjalaista rypäleiden syöntiä keskiyöllä.
Hyvää uutta vuotta!
Näin meillä lämmitetään: kun päivälämpötila nousee kahteenkymmeneen, avataan ovet ulos, jotta lämmintä pääsee sisään. Calimaa on nyt hieman vähemmän. Aamun ulkolämpötila oli +14, mutta onneksi aurinko lämmittää päivisin.
Banaaninkukka sen kun komistuu.
Täällä kauppakeskuksissa kuhisee ihmispaljoudesta ja lahjaostokset ovat kiihkeimmillään. Itämaan tietäjiä istuskeli eilen ainakin Lagunan ja Orotavan Alcampoissa. Lapset saavat käydä jututtamassa heitä ja jättämässä lahjatoiveitaan. Täällä joulupukille ei kirjoiteta, vaan kirjeet osoitetaan tai tuodaan tietäjille, jotka ovat Melchor, Gaspar ja Baltazar.
Calimaa on ilmassa edelleen. Kanarian television mukaan nykyinen hiekkapölypartikkeleiden taso ylittää 17-kertaisesta eurooppalaisen sallitun rajan. Lapset, vanhukset ja hengityselinsairaat kärsivät tästä eniten. Nyt suositellaan pitämään ikkunat kiinni, käyttämään aurinkolaseja ulkona suojaamaan silmiä pölyltä ja välttämään fyysistä rasitusta. Caliman aikana hengitystieongelmaisia, mm. astmaatikkoja sekä silmien sidekalvon tulehduspotilaita on tuplamäärä sairaalassa normaaliin verrattuna.
– Siis, vaikka meillä onkin maailman paras ilmasto, on myös ongelmia. Onneksi calima on kuitenkin vain päivien kysymys, toivotaan, että tuulet kääntyvät pian.
Meillä on toista päivää voimassa keltainen calimavaroitus. Hiekkapölyä Afrikasta on ilmassa kaikkien Kanariansaarten yllä. Paikoin sekä meri että vuoret ovat ”kadonneet”: näkyvyys on huono.
Tänään meillä oli tormenta, trooppinen myrsky. Vettä satoi ja tuuli todella kovasti. Palmuista putoili lehviä kovalla kolinalla ja taatelit ropisivat alas. Myös appelsiinit tipahtelivat puusta. Talvimyrsky siis. Huomenna taitaa olla pihansiivoustalkoot jouluvieraille. 🙂
Eilinen sateenkaari mahtui kuvaan lähes kokonaan; sadekuuroja ja tihkusateita on viime päivinä saatu usein.
Tänään on se kaikille espanjalaiselle tärkeä päivä, jolloin suoritetaan jouluarvan, lotería de navidad, arvonta. Kuva on kaapattu Espanjan television ykköskanavalta. Lapset laulavat arpanumerot ja voittosummat kun samalla viralliset valvojat tarkistavat, että kaikki menee oikein. Arvonta kestää useita tunteja ja arvelen, että televisio on useassa kodissa auki nämä tunnit. Minäkin olen oppinut pitämään tätä – vaikkakin aika yksitoikkoista ohjelmaa – merkkinä siitä, että pian on joulu. Ja tietysti oma arpa on pöydällä, sitä tulee toiveikkaana vilkuiltua välillä.
– Eipä tullut voittoa.
Vielä Orotavan seimistä: Vaikka seimi aiheena ei minua henkilökohtaisesti kosketakaan, on niiden rakentaminen täällä voimakas perinne. Mutta nukkekotiharrastajana minua kyllä kiinnostaa nuo pienoismaailmat ja seimitarvikkeita myyvistä kaupoista löytyy monta nukkekotiin sopivaa pientä juttua.
Turistitoimistosta saa esitteitä, kun kysyy saisiko ”mapa de la ruta de belenes”. Kaikki 29 löytyvät kartalta. Huomaathan, että karttapohjoinen osoittaa täällä alaspäin!
Eilen kiersimme saaren ympäri vastapäivään hakiessamme hyvää säätä. Ensin poikkesimme tietysti Icodin lampputehtaaseen, joka on elämys, kannattaa käydä! Missään en ole nähnyt niin suurta ja monipuolista valikoimaa valaisimia. Sieltä löytyy myös varaosia kaikenlaisiin lamppuihin. Paikka on päätien varressa ennen Icodia ja juuri ennen uutta El Tanquén tielle johtavaa liikenneympyrää.
Etelässä ei satanut, mutta tuuli oli viileä, rannan tuntumassa voimakas. Rantailmaa ei siis löytynyt vieraille, jotka ovat vielä muutaman päivän pariviikkoisesta lomastaan saarella.
– Teidellä on lumi: se oli odotettavissakin nyt kovien sateiden ja ilman viilenemisen seurauksena.
Kommenteissa kysyttiin asumispaikan ja asunnon valinnasta Teneriffalla. Vastaanpa nyt heti, omista näkemyksistäni. Ensinnäkin, Teneriffahan on maailman paras paikka asua. 🙂
Minulla ei ole ”kiinteitä siteitä” Suomeen muuta kuin siellä asuvat kaksi poikaani ja äitini. Mitään kotipaikkaa tai juuria kovin syvälle minnekään paikkakunnalle Suomessa minulla ei ole. En siis kaipaa Suomeen, siellä voi käydä lomalla omiaan tapaamassa. Teneriffa valikoitui asuinpaikakseni osin sattumalta ja siten, kuten monella muullakin: saareen ihastuu ensi silmäyksellä. Aiemmin olin kyllä käynyt Gran Canarialla, mutta se ei innostanut.
Maailman paras ilmasto, eternal primavera, sehän se on tärkeintä. Istun tässä villatakki päällä, ulkoa hohkaa sateen jäljellä viileää, on pilvistä, +18, nyt on talvi. Tämä on kuitenkin kaukana Suomen talvesta, lumesta ja pakkasesta, liukkaista keleistä, sinne en halua.
Teneriffalla paras seutu on tietysti tämä vihreä ja vehreä pohjoinen rannikko, jossa on turistien lisäksi myös paljon paikallisasutusta ja paikallista elämää. Lisäksi meillä on täällä melko rauhallista ja turvallistakin, onneksi. Orotavan laakson kauneus hivelee silmiä ja sydäntä. Kun Santa Cruzista päin saapuu ja Orotavan laakso avautuu eteen kaikessa kauneudessaan – oli sitten päivä tai yö timanttisine valoineen – tulee tunne, että nyt saavutaan kotiin.
Asuntoa kannattaa etsiä pitkään ja hartaasti. Meillä Orotavan talon löytymiseen meni noin puoli vuotta. Etsintävaihe olikin tosi mielenkiintoinen, näimme asuntoja ja asumistyylejä laidasta laitaan, kuulimme sydäntäsärkeviä tarinoita elämästä (syitä siihen, miksi asunto oli myynnissä), näimme luksusasuntoja ja homeisia purkukunnossa olevia rakennuksia, raunioitakin. Tapasimme monenlaisia ihmisiä, kanariot tapansa mukaan ystävällisimpiä kaikista.
Minä halusin talon, josta näkyy Teide ja meri, ja jossa on uima-allas. Nämä kriteerit täyttävä talo lopulta löytyikin. Asuinpaikkaan olen hyvin tyytyväinen, kohta tulee kaksi vuotta täyteen täällä Orotavan chaletissa.
– Espanjan kieleen olen ihastunut jo vuosikymmeniä sitten Nicaraguan kahviprikaatilla ja Etelä-Amerikkakin kiinnostaa; Kanarian saaret ovat tavallaan puolessa välissä matkalla sinne. Kuka tietää, vaikka matka vielä joskus veisi sinne suuntaan?
Asuinpaikkani valitsin siis aika paljon tunteen ja intuition perusteella, en niinkään järjen tai rationaalisen ajattelun. Mutta kumpi sitten loppujen lopuksi on tärkeää?