Ruokapäivitys pitkästä aikaa: Tässä muutamia lempiruokia, joita olemme viime aikoina nauttineet paikallisissa ravintoloissa.
Ensimmäisinä vuosina täällä söin hyvin usein chocoja, pieniä mustekaloja, ne olivat lempiruokaani kunnes söin itseni niistä ”yli” ja jätin vuosien tauolle. Nyt chocot ovat taas alkaneet maistua minulle.
Lubina on oikein maukas vaalea, rasvainen, lähinnä siikaa muistuttava kala, joka kuvan annoksessa on grillattu levitettynä, hyvää.
Liha-annos kuvassa on cabraa, vuohta, joka on hyvin laitettuna mausteisena ja pehmeäksi haudutettuja suussasulavaa. Kuva ei tee oikeutta annoksen herkullisuudelle. Kanarian perunat ovat tässä lisäkkeenä.
Ja pulpo, punainen mustekala, on erittäin hyvää silloin, kun se on osattu laittaa niin, että se on pehmeää ja mureaa. Monesti saa hieman sitkeää pulpoa, tuurinpeliä on se, missä pulpo on hyvää.
Tässä meidän erityisherkkujamme, joita Suomesta ei saa.

Sitten taas La Palmasta:
Purkaus on jatkunut nyt 41 päivää. Laavavirrat, joita on kymmenkunta, virtaavat erilaisilla vauhdeilla alas ja kohti merta, peittäen alleen asutusta ja viljelyksiä. Saarella myös järisee edelleen. Asukkaille jaetaan nyt kirjallisena ohjeita siitä, miten järistysten aikana on suojauduttava.
Hallinto tekee luetteloa tuhoutuneista tai vaurioituneita rakennuksista ja asukkaita pyydetään esittämään dokumentit taloistaan. Lienevätkö paperit tulleet mukaan kaikessa kiireessä laavan uhatessa?
Koronainfektiot vähenevät onneksi kaikilla saarilla. Aika harva pitää enää ulkona maskia ainakaan täällä Puertossa ja Orotavassa, mutta kaupassa ja muualla yleisissä tiloissa asetamme maskin kiltisti kasvoille.
Pakolaisia on kuluneen yön aikana saapunut veneillä Gran Canarialle, Fuerteventuralle ja Lanzarotelle yhteensä 178 henkilöä. Pakolaisia on saapunut saarille koko kuluneen vuoden ajan.

Pitkästä aikaa tänään on ruokapäivityksen vuoro. Savustimme omalla pihalla sunnuntaina doradaa, kultaotsa-ahventa. Hyvää oli, kuten myös toinen, jonka lauantaina paistoimme uunissa. Tällä kertaa annoimme kalatiskin myyjän perata kalat. Silloin kun ostamme lohta, ne perkaa ja fileeraa kumppani, sillä kalatiskin tyylillä menettää niin paljon kalaa (etenkin niitä hyviä terveellisiä rasvaisia reunapaloja), että perkaus on parempi tehdä itse. Pimientos de padrónit paistoimme myös itse, helppoa: öljyä ja karkeaa suolaa. Güimarin makeat mansikat ovat taas tulleet myyntiin.

Viime yönä ovat kolmosvaihteen rajoitukset tulleet voimaan.
Meille henkilökohtaisesti ei tule muutosta aiempaan, sillä ryhmäkoko 4 henkilöä riittää, ravintoloiden terassit myös (sisätilat kiinni), saarelta toiselle emme aio matkustaa ja klo 22 on hyvä olla jo nukkumassa. Ja maskit ja etäisyyksien pitäminen on jo itsestäänselvyys.

Päivän refrán: ”Con la barriga vacía, ninguno muestra alegría”, tämä merkitsee lähes samaa kuin Suomessa mainoksesta tunnettu ”Hyvä ruoka, parempi mieli”.

Meidän ”kotiravintolassamme” oli taas hyvä ruoka. Kysymyksessä ei ole tulipalo, vaan aivan hallittu banaanien liekitys. Ateria koostui paistetusta lubinasta vihannespedillä ja jälkiruokana olivat nuo liekitetyt banaanit jäätelön ja kelmalikööritilkan kera.

Sitten kun koronan puolesta rohkenee, voisi mennä taas johonkin guachincheen, vaihteluksi, mutta vielä se ajatus ei ole tuntunut hyvältä.

Madridissa ja ympäristössä on 37 asuinaluetta paikallisessa eristyksessä. Nyt syytellään nuorison juhlimista ryhmissä rannoilla tai muilla paikoilla ilman mascarilloja ja etäisyyksiä, botellones. Niissä viruksella on hyvät tarttumismahdollisuudet.

Päivän refrán: ”A palabras necias oídos sordos” (Typerille sanoille kuurot korvat). Suomeksi tulee mieleen: ”Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa”.

Olemme hurahtaneet vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Ei leipää, ei perunaa, ei makaronia, ei riisiä, ei suomalaisia viljoja eikä etenkään valkoista vehnää, ei sokeria. Hyviä rasvoja riittävän runsaasti – siis virgen extra-oliiviöljyä ja oikeaa voita, rasvaista kalaa, avokadoa, pähkinöitäkin. Kevyttuotteet kierrämme kaukaa! Ja luonnollisestikin kaikenlaiset ”herkut” ovat poissa. Värjättyä sokerivettä, siis limonadia, olen boikotoinut jo kauan, etenkin sitä tummaksi värjättyä amerikkalaisjuomaa, jonka parasta käyttöä lienee WC:n pesu.

Vihanneksia ja kasviksia sekä kananmunia olemme hakeneet maalaistoreilta Matanzassa, Orotavasta tai Tacorontesta. Tuoreita ja edullisia tuotteita suoraan viljelijöiltä.
Lihaa ja kalaa ostamme lähialueen kaupoista.

Kuvissa ruokaamme viime päiviltä: pari aamiaista, toisessa paistettua kananmunaa ja toisessa graavilohta mantelileivällä (itse leivottu, helppo), avokadoa ja vihanneksia.
Pääruokana mm. kesäkurpitsaspagettia ja paistettua vuohenjuustoa, kukkakaalimuusia ja jauhelihapihvejä, munakoisolasagnea (siis mussakaa). Tänään herkuttelimme venäläisellä kaalilaatikolla, ohje löytyy blogin hakutoiminnolla tai googlaamalla.

Miksi ryhdyimme tähän? Terveyssyistä. Kumppanin verensokeri on ihmetykseksemme laskenut kahden viikon vhh-ruokavaliolla korkeista lukemista lähes normaaliksi. Minulle taas ei tekisi pahaa muutaman kilon painonpudotus.

Kaloreita emme laske, vain hiilihydraatteja, jotka pyrimme pitämään alle 60g tasolla päivässä.

Tässä vielä tämänpäiväiset ruoat: venäläinen kaalilaatikko (sitä oli ihan pakko maistaa heti jo ennen kuvan ottoa, on se niin hyvää) ja mantelileipäset.