Sade

Tila

Sade

Kuudes karanteenipäivä

Sadetta ja epävakaista säätä

Meillä on ollut voimassa eilisestä saakka sade- ja tuulivaroitus. Nyt sää näyttää hieman selkenevän, joskin koko viikon ennusteessa näkyy kuuroittaisia sateita. – Ruusunnuppu on kuvattu omalta pihalta eilisen auringonpaisteen aikaan.

Eilen Espanjan pääministeri Pedro Sanzes jatkoi – parlamentin hyväksynnällä – poikkeustilaa kaksi viikkoa eteenpäin, eli pääsiäisen yli. Tänään Kanarian hallituksen päämies, el presidente canario, Ángel Victor Torres puhui aamutelevision lähetyksessä ja pyysi kansalaisilta henkistä kestävyyttä (fortaleza mental) tässä vaikeassa tilanteessa.

Suomessa vielä mietitään ihmisten liikkumisen rajoittamista, ravintoloiden sulkemista ja montaa muuta asiaa, jotka täällä on jo tehty. Miksi siellä vielä mietitään?

Minä tunnen oloni turvalliseksi tällä hetkellä ja jollakin tavoin helpottuneeksikin siitä, että ei tarvi/saa lähteä mihinkään, voi kuljeskella kaiket päivät kotivaatteissa, eikä tarvi edes silmiä maalata päähän (= silmämeikit, joita ilman ei ole vuosikymmeniin voinut olla). Eikä ole kiire minkään tekemisen kanssa, on vapaata!

Kulkutauteja

Tila

Masc

Viides karanteenipäivä

Epidemioista

Tämän päivän ”perusvälineet” ovat tässä. Kauppareissuilla suositellaan kertakäyttöistä hengityssuojaa ja hansikkaita, joita jaetaan joissakin kaupoissa ovella. Minä en ole näitä tarvinnut, kun en ole missään käynyt.

Vitamiineja otan: niistä voi olla hyötyä ja tuskin haittaa. Monivitamiinia ja lisäksi suurella annoksella C-vitamiinia, jota joissakin medisiinisissä artikkeleissa suositellaan.

Valvoskelin yöllä ja luin netistä – mitäpä muuta kuin koronajuttuja. Ulkonaliikkumiskiellolla ja rajoituksilla yritetään lieventää virustautiin sairastumista siten, että epidemian kesto pitkittyisi ja olisi mahdollisimman vähän sairastuneita samanaikaisesti. Miksi? Siksi, että sairaalapaikkoja olisi riittävästi tarvitsijoille ja tarvittavia laitteita niitäkin käytössä riittävästi.

Jos viruksen olisi annettu levitä vapaasti eikä mitään rajoituksia ihmisille olisi annettu, liian moni olisi sairastunut samaan aikaan, jäänyt vaille tarvittavaa hoitoa ja nykyistä enemmän sairaita olisi menettänyt henkensä tässä epidemiassa.

Siksi täällä ja kaikkialla vedotaan ¡Quedate en casa! Jää kotiin!

Yöllä muistelin myös, mitä epidemioita on sairastettu minun elinaikanani Suomessa.

Pandemia, joka on nimetty aasialaiseksi, on jyllännyt vuonna 1957. Silloin olen ollut vielä niin pieni, että mitään muistikuvaa minulla ei tästä ole.

Tuberkuloosi, vaikka onkin bakteeritauti, eikä virus, jylläsi vielä 1960-luvulla ja muistan, että sitä pelättiin. Muutama sukulainen oli keuhkotautiparantolassakin. Tuberkuloosi saatiin häviämään antibiooteilla, vaikkakin viime vuosikymmeninä tautia on tullut joitakin tapauksia ”tuliaisina” maailmalta.

Hongkongilaiseksi nimettyä pandemiaa sairastettiin Suomessa 1968. Sen muistan ja perheessämme sitä sairastettiinkin.

Sikainfluenssaepidemia oli vuonna 2009. Silloin olin jo Teneriffalla, eikä siihen tullut kiinnitettyä paljonkaan huomiota ennenkuin rokotteen ikävät sivuvaikutukset, narkolepsiatapaukset tulivat julki.

Lintuinfluenssasta kirjoiteltiin v. 2016 aikoihin, torien puluja häädettiin peläten niiden levittävän tautia, mutta epidemiaksi ihmisille tauti ei onneksi tullut.

Mutta nyt meillä on korona. Se on pandemia, joka voi olla vaarallinen kenelle tahansa. Rokotetta ja lääkkeitä kehitellään, mutta vielä niitä ei ole yleisessä käytössä.
Espanjassa on tämän päivän tietojen mukaan n. 25 0000 sairastunutta ja heistä n. 1300 henkilöä on kuollut. Kanariansaarilla sairastuneita on 384, seitsemän on menettänyt henkensä.

Pysykäämme siis kiltisti kotona karanteenissa! Tiukat hätätilasäännöt on tehty suojaksemme.

Selviytymiskeinoja

Tila

Pint

Neljäs karanteenipäivä

Selviytymiskeinoja

Hain eilen kauan käyttämättä olleet akryylivärini esille. Tässä mielentilassa ja maailmantilanteessa on vapauttavaa antaa värien tehdä mitä ne haluavat ohjailematta liikaa. Akvarellivärit olisivat siihen vapaaseen juoksutukseen vielä parempia, mutta akryylit ovat minulle tutumpia.

Mielessä on huoli kaukana olevista läheisistä, etenkin niistä, jotka joutuvat tätä erikoista aikaa viettämään yksin asunnossaan. Minulla on onni asua kumppanin kanssa yhdessä ihmetellen mitä tuleman pitää.

Onneksi en introverttinä kovin helpolla ahdistu kotonaolosta. Tiedän, että on niitäkin, jotka tarvitsevat ihmisiä ympärilleen ”ollakseen olemassa”.

Mitä muita selviytymiskeinoja löytyy ulkonaliikkumiskiellon aikaan:
– netti (toivottavasti sen toiminta ei lopu!)
– kirjat
– TV
– radio
– itseopiskelu (kielet!)
– puhelin
– bloggaus 🙂
– kotityöt (minä en tee niitä meillä)
– joogamainen venyttely (aamuisin teen tätä)
– mietiskely ja ajattelu (se tosin voi ahdistaakin)
– luonnon tarkkailu (jos on oma piha)
– hyvä ruoka (kumppani tekee 🙂 ) ja copa viiniä

Suomessakin suunnitellaan jo ulkonaliikkumiskieltoa. Me täällä sitä jo noudatamme.

Voimia kaikille blogiystäville ja varotaan saamasta virusta!

Epävarmuus tulevasta

Tila

Fut

Kolmas karanteenipäivä

Epävarmuus tulevaisuudesta

Epätietoisuus siitä, mitä on tulossa, on yksi tekijä, mikä aiheuttaa ahdistusta. Olkoot sitä kuvaamassa tuo myrskyssä katkennut palmumme, joka itkee. Musta väri rungossa on puun sisältä erittyvää nestettä. Odotan josko palmu alkaisi vielä versomaan oksia. Odotamme, milloin ulkonaliikkumiskielto loppuu. Odotamme, milloin korona oltaisiin voitettu.

Tein aikanaan pakolaistyötä ja kävin pakolaisterapiakoulutuksessa. Siellä käsiteltiin muun muassa tulevaisuuden epävarmuuden aiheuttamia ongelmia. Silloin – ja edelleen – turvapaikkojen ja oleskelulupien odotus Suomessa oli pakolaisille pitkä, vuosia kestävä epätietoisuus tulevasta. Se ei ollut heille helppoa kestää. Pakolaisuus on näinäkin aikoina kasvava maailmanlaajuinen ongelma, valitettavasti.

Ihmiskunta on kokenut vaikeita aikoja – epävarmuutta tulevaisuudesta – monesti. Sodat ja kriisit, katastrofit ja luonnonmullistukset, puhumattakaan pienemmistä henkilökohtaisista katastrofeista yksilötasolla, sairaudet, menetykset, ihmissuhdekriisit.

Nyt olemme kaikki epävarmuuden tilassa. Emme tiedä kuinka kauan virus jyllää, emme sitä, pystymmekö terveinä, emmekä sitä, milloin pääsemme takaisin normaaliin arkeen, joka on sitä parasta elämässä.

Silti odotan, elpyykö palmuni, alkaako siitä versoa uutta elämää. Kolmantena karanteenipäivänä alan miettiä jotakin uutta, luovaa tekemistä, elämistä tässä hetkessä. Tulevaisuuden kauhukuvia ei kannata maalailla ainakaan mieleensä, kankaalle ehkä kannattaisi. Pitäisiköhän etsiä maalaustarvikkeet esille?

Netti

Tila

Netti

Toinen karanteenipäivä

Nettiriippuvuus

Karanteeni on tosi helppoa, kun on nettiyhteys. Jos sitä ei olisi, elämä vaikeutuisi, ainakin minulla. Kyllä, olen nettiriippuvainen. On oikeastaan melko sama missä fyysisesti oleskelee nykyään, koska netti antaa pääsyn kaikkialle ja mahdollistaa yhteydet omaisten ja ystävien kanssa. ”Näköpuhelin”, Skype ja FaceTime mahdollistaa sen, mistä aikoinaan vain haaveiltiin, reaaliaikaisen kuvallisen kommunikaation. – Ja kuinka helpottavaa se on etenkin nyt, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän pakotettuna kotiin.

Mikä siinä sitten on ongelma? Se, että tämä ”hemmetin kone” internetteineen on ajansyöjä. Koneelta on vaikea päästä pois, ainakin minun. Täytyy pakottaa itsensä tekemään jotakin muuta, kunnes sitten noin kymmenen minuutin kuluttua tulee tunne, että täytyy tarkistaa, onko jotakin uutta tullut faceen, meseen tai mailiin.

Eikä siinä vielä kaikki, tinnitukseni kanssa joudun nukahtamaankin radiota kuunnellen, siis kuulokkeilla iPadista.

Sitten taas menneiden muistelua (olenko tulossa vanhaksi?):
Kun olin lapsi, kävimme isän kanssa lennättimestä soittamassa äidille, joka opiskeli toisella paikkakunnalla. Se oli jännittävää. Istuttiin penkillä odottamassa kunnes kuulutettiin, että kaukopuhelu on valmis kopissa numero se ja se.

Lähetettiin myös sähkösanomia, jotka lennättimen lähetti toi perille: silloin asia oli tärkeä. Korusähkeitä lähetettiin onnitteluksi merkkipäivänä. Ja kirjoitettiin kirjeitä ja kortteja. Muistatteko nuoruuden kirjeenvaihtoystävät?

P.S. Huomaattehan teipin iPadin kamerassa. Täytyy pikkuisen uskoa salaliittoteorioihin ja olla hivenen epäluuloinen. 🙂

Karanteeni, päivä yksi

Tila

Pape

Kotona ”palmun alla”. Ensimmäinen karanteenipäivä. Ajattelin aloittaa tässä blogissani karanteenipäiväkirjan kaikesta mitä mielessä liikkuu näinä erikoisina aikoina.

Päivä yksi:
Vessapaperi
Miksi ihmiset kaikissa maissa ovat hamstranneet vessapaperina, sitä en tiedä. Mutta muistatteko muutaman vuosikymmenen takaa, mitä minun ja ikäisteni nuoruudessa käytettiin vessapaperina?
Oli ulkovessat, käymälät, huussit. Niiden nurkassa kasa vanhaa sanomalehtipaperia, jota ainakin aikuiset käyttivät. Paperinpalaa rutisteltiin käsissä ennen käyttöä, jotta se vähän pehmeni. Sitten meille lapsille oli rautakoukussa riippuvaa vaaleaa paperia, suorakaiteen muotoisia arkkeja, toiselta puolen kovaa ja sileää, toiselta puolen karheaa.

Nyt on papereissa varaa mistä valita, värejä, kuvioita, arkkien määrää ja pehmeyttä. Eikä paperi ole kaupoista loppunut. Ymmärrättekö te, mikä on WC-paperihysterian takana?

Corona

Tila

Cor

Nyt on Espanjassa kuten myös Kanariansaarilla astunut voimaan estado de alarma, hätätila, jossa liikkuminen ja elämä on hyvin rajoitettua. – Käytännössä koko maailma on saman koronauhan alla.

Orotavan kaupungin antamat määräykset (oma käännökseni, kuva kaapattu netistä) ovat seuraavat:

Maanantaiaamusta alkaen kaduilla saa liikkua vain seuraavissa tarkoituksissa:
– elintarvikkeiden hankkiminen, apteekissa käynti
– lääkärissäkäynti (päivystysluonteinen)
– työssäkäynti
– kotiinpaluu lomalta/loma-asunnosta
– iäkkäiden tai vammaisten auttaminen
– pankissa käyminen
– force major/erityisestä syystä pakollinen käynti
Yksityisautoilu sallitaan yllä mainituista syistä ja myös huoltoasemalla saa käydä. Ruokakaupat ja apteekit saavat olla auki.

Lisäksi määrätään, että kaikki kulttuuri-, urheilu- ja vapaa-ajan harrastuspaikat ovat suljettuna, myös leikkipuistot. Retkeily- ja grillauspaikat ovat suljettuna, rannoille ei pääse.
Hautajaistilaisuuksissa rajoitetaan osallistujamäärä 20 henkilöön. Kunnallinen hautausmaa suljetaan, mutta se voidaan avata hautaustilaisuuden ajaksi.

Kaikki muutokset näihin määräyksiin ilmoitetaan virallisilla kanavilla ja kaupungin sosiaalisessa mediassa. Kaupungin hallinto toimii, ja sinne voi ottaa yhteyttä puhelimitse.
Terveysviranomaisten määräyksiä on noudatettava.

Allekirjoittajana on Orotavan kaupunginjohtaja.

Lisäksi olen lukenut terveyspalveluiden sivuilta, että terveyskeskuksiin pääsee vain päivystystilanteessa. Kiireettömät ajat siirretään.

Ja jos yleensäkään pääsen Teneriffalle (näyttää, että jotkut lennot vielä kulkevat), joutunen kahden viikon kotikaranteeniin tultuani ulkomailta.

Tiukat ovat säännöt, mutta ymmärrettävät. Eipä ole elämäni aikana aiemmin tämmöistä pandemiaa ollut!

Teiden ympäri

Tila

Tei

Olemme tehneet pieniä retkiä mm. Bollullon rantaan ja La Pazin uuteen leikkipuistoon. Eilen teimme ”perinteisen” ajelun Teiden ympäri. Alkumatkalla Aguamansassa näimme kamelit, vuohen ja lintuja: lapselle ne olivat uutta ja mielenkiintoista. Teiden hiekkakentillä kävely oli hänelle myös mieluisa kokemus.

Nieta

Tila

Nieta

Täällä vietetään mummoiluviikkoa ihanan ja suloisen pienen nietan kanssa. Touhua ja iloisia kiljahduksia riittää sekä piilopaikkoja. Kävely nurmikollakin sujuu jo hyvin ja se on uusi asia tämän pienen taaperon elämässä. – Erityisen mukavaa minulle on, että sana ”mummo” tulee jo ihan selvästi.

Sää selkenee

Tila

Orota

Myrsky on ohitse, mikä helpotus! Kolme miestä siivosi pihaa kaksi päivää ja kumppani jatkoi vielä tämän päivän uima-altaan puhdistusta. Nyt alkaa kaikki olla kunnossa, kunhan vielä pyyhitään hiekkapölyt sisätiloista.

Paljon roskaa, kaatuneita puita ja muuta myrskyn aiheuttamaa tuhoa näkyy pitkin katuja. Melkein kaikki naapuruston bougainvilleat ovat lehdettömiä ja kukattomia: tuuli tyhjensi ne.

Tänään jatkuvat karnevaalitapahtumat, Puertossa olisi Sardiinin hautajaiset ja Orotavassa Crispinin poltto, mutta ne jääkööt nyt muiden nähtäväksi.

Kuvat ovat Orotavan keskustasta: Puerto ja meri näkyvät jo, Teide on vielä calimaverhon takana, mutta eiköhän sekin pian näy, kunhan pasaatituulet (alisios) saapuvat.